Se selvitteli isoäitini omistaman kurjan lääseikkötontin, jolla on muutama kaatumispisteessä oleva talotönö, omistussuhteita. Tehtyään uutterasti töitä 235 päivää, tälle tontille ilmestyi yhtäkkiä yli 40 perijää, joista en ollut ikinä kuullutkaan. Mutta olivatpa myös niin eteviä, että löysivät jo kuolleen veljeni ja sisareni elämästä hämäriä kohtia, jotka kaipaavat selvitystä. Minä tunnen heidän elämänsä niin hyvin, että voin nauraa asialle.
Tämän pikkutarkan tutkailun kohteena on kurja lääseikkö, jonka tontinarvo on yksi euro. Naapuri on luvannut ostaa sen 3 000 eurolla, koska tontille johtaa sähkö- ja vesijohtoyhteys. Minulle ja kuolleelle veljelleni tontin hoidosta on kertynyt jo 1 700 euron kustannukset, joten perikunnalle on jaossa 1 300 euroa. Kysynpä vaan, ketä hyödyttää tämä pikkutarkka nyysääminen? Eikö maanmittauslaitoksella ole tosiaan mitään tähellisempää tekemistä? Meille perikunnalle annettiin sitten armollisesti 44 päivää aikaa näiden sherlockholmesien keksimien epäselvyyksien hoitamiseen.
Elleivät asiat ala lähiaikoina sujumaan maanmittauslaitoksessa toivomallani tavalla, rupean kirjoittamaan lehtiin juttuja nimellä Suomen keisarillinen maanmittauslaitos, koska minusta tuntuu, että siellä työseinällä on vielä tsaari Nikolai II:n kuva ohjeistamassa työntekoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti