Pohjois-Suomen pääelinkeinoja oli vielä 1960-luvulla maa- ja metsätalous ja suurimmissa taajamissa puunjalostus- ja sahateollisuus, minkä lisäksi kemian ja elintarviketeollisuutta. Hallitseva puolue oli maalaisliitto ja teollisuustaajamissa SKDL. Olin silloin mukana tekemässä SKDL:lle Pohjois-Suomen kehittämisohjelmaa, joka vielä painottui raskaaseen teollisuuteen. Raaheen ja Tornioon saatiinkin metalliteollisuutta.
Sitten yhteiskunnallinen murros ajoi väestöä suurin määrin maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin. Palveluelinkeinot lähtivät nousuun. Suurissa puolueissa oli tapahtunut jo aiemmin hajoamista. Pientalonpojat eli vennamolaiset olivat irronneet maalaisliitosta, skogilaiset SDP:stä ja muodostivat TPSL:n. Kommunistisessa puolueessa muodostui saarislaisten ja taistolaisten leiri. Kokoomuslaiset muuten vain jähmettyivät paikoilleen. Tein vuonna 1968 Oulun kaupungin poliittisista puolueista valtiotieteellisen tutkielman.
Suomen yhteiskuntarakenne rupesi toden teolla muuttumaan vuonna 1995, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Markkinat avautuivat kansainväliselle kapitalismille, mitä osaltaan joudutti erittäin markkinaystävällinen julkisten hankintojen hankintalaki. Alan professoritkin epäilevät, että se on kirjoitettu Eteläranta 10:ssä eli Elinkeinoelämän Keskusliiton päämajassa.
Viimeisissä eduskuntavaaleissa vasemmistopuolueiden kannatus romahti alhaisimpaan lukuunsa eli alle neljäsosaan eduskunnan paikkamäärästä. Syyksi näen sen, että puolueita repii edelleen sisäinen ristiriita. Puolueiden perinteiset kannattajat ovat joutuneet vapaassa markkinataloudessa kovaan myllytykseen. Kansainvälinen kapitalismi on rynnännyt Suomen markkinoille, ostanut monia yrityksiä ja lopettanut kymmeniätuhansia työpaikkoja. Vierasmaalaisten maahanmuutto on lisääntynyt huomattavasti.
Vasemmistopuolueisiin on samaan aikaan virrannut koulutettua palvelualojen työntekijöitä. Vanha marxilainen luokkaoppi on korvattu sosiaalitätien maailmaa syleilevällä huolenpidolla ja vihreällä ympäristöpolitiikalla. Raskas teollisuus tarvitsee kuitenkin edelleen vakaata ja edullista ydinvoimaa, mutta palvelualoille riittää tuulivoimakin. Vasemmistopuolueet ovat muuttuneet sellaisiksi, että perinteinen teollisuusväki tuntee olonsa jo vieraaksi. Siksi työläisiä on siirtynyt perussuomalaisten ja keskustapuolueen kannattajiksi, koska ne puhuvat ydinvoiman ja teollisuustyöpaikkojen puolesta.
Vasemmistopuolueiden sisälle on syntynyt ristiriita. Tehdastyöväki pelkää kansainvälistä kapitalismia ja näkee myös ydinvoimassa työpaikkojensa turvaavan tekijän. Siksi yhä useampi työläinen kokee keskustapuolueen ja perussuomalaisten puolustavan heidän asemaansa paremmin kuin vasemmistopuolueiden. Niissä taas koulutetut palvelualojen naiset vastustavat tunnesyistä ydinvoimaa eivätkä pelkää kansainvälistä kapitalismia, koska palvelualojen työpaikkoja ei voi viedä ulkomaille. Silti kansainvälinen kapitalismi tulee sinnekin noukkimaan voittonsa, kuten Terveystalon tapauksessa juuri kävi.
Marxilaisena taloustieteilijänä on tuskallista seurata vasemmistopuolueiden kippurointia tässä sisäisessä ristiriidassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti