Kokoomus – poliittisen pelin mestari
Presidentti Urho Kekkonen oli viisas
mies. Koko hallintokautensa ajan hän piti kokoomuksen hallituksen
ulkopuolella. Sen kauden aikana vuosina 1956 – 1981 Suomesta
tehtiin lähes tasa-arvoinen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta,
joka ulottui Pohjois-Suomea myöten.
Presidentti Mauno Koivisto ei ollut
yhtä viisas. Hän korvasi keskustapuolueen kokoomuksella ja päästi
samalla vapaan markkinatalouden Pandoran lippaan auki. Kokoomus toi
mukanaan kapitalistisen keinottelupääoman Suomeen. Aluksi se näkyi
harmaana lainapääomana, myöhemmin härskinä hyökkäyksenä
markan arvoa kohtaan ja suomalaisen kansallisomaisuuden ostamisena
pilkkahintaan.
Erityinen juttu oli kovan markan
puolustaminen keinottelupääomaa vastaan vuosina 1989-91. Sen
takuumiehiksi ilmoittautuivat Mauno Koivisto, Rolf Kullberg, Erkki
Liikanen, Esko Aho ja Iiro Viinanen. Prosessi alkoi vuonna 1989
valtiontalouden ylimitoitetulla budjetilla, joka johti
taloussuhdanteen ylikuumenemiseen. Sitten markkaa ruvettiin
puolustamaan niin, että vääjäämätöntä devalvointia
siirrettiin marraskuulle 1991. Minä hävisin siinä rytäkässä
veikanlyönnissä kossupullon esimiehelleni, mutta kansantalous
tuhansia yrityksiä ja satojatuhansia työpaikkoja. Olin veikannut
devalvaatiota toukokuulle 1991.
Kokoomus on ollut hallituksessa yhtä
vaalikautta lukuun ottamatta yli 30 vuotta. Merkittävimmillä
johtohenkilöillä Harri Holkeri, Iiro Viinanen, Sauli Niinistö,
Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Petteri Orpo ei ole vahvaa
taloustieteellistä koulutusta. Kun otetaan vielä huomioon Jyri
Häkämies, niin kokoomuksen porukalla on vahva liitto Suomen
kapitalistiluokan kanssa. Kokoomuksesta on moni poliitikko loikannut
kapitalistien leipiin, kuten juuri Jyri Häkämies.
Erityisesti Suomen liityttyä Euroopan
Unioniin kokoomus ryhtyi kauppaamaan kansallisomaisuuttamme
ulkomaille. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei suostunut takaamaan
Turun Masa Yards -telakan lainoja, vaan firma myytiin ensin Norjaan,
sitten Etelä-Koreaan ja lopulta Saksaan. Vihreitten Pekka Haavisto
möi Imatran Voiman sähkölinjat kansainväliselle keinottelijalle
Carunalle. Helsingissä on toiminut kokoomuksen ja vihreitten
yhteistyö muuta Suomea vastaan Jan Vapaavuoren ja Osmo Soininvaaran
yhteistyöllä.
Kokoomuksen taktiikka on
yksinkertainen, mutta tehokas. Yhteistyössä kapitalistien kanssa se
esittää jatkuvasti, että Suomen talouden kehitys taataan parhaiten
alentamalla suurituloisten ja pääomien verotusta. USA:n
republikaanit edustavat samaa linjaa, mutta sille ei löydy
vahvistusta USA:n taloushistoriasta eikä Suomenkaan. Varakkaiden
verohelpotukset ja köyhien etujen leikkaaminen ovat vain lisänneet
tuloeroja ilman odotettua talouskasvua.
Kuhertelussaan pääministeri Jyrki
Kataisen kanssa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen päätti
omavaltaisesti yhteisöverokannan laskemisesta 24 prosentista 20
prosenttiin. Eduskuntavaalikampanjassa Antti Rinne rupesi sekoilemaan
asiassa, mikä ympäristökysymyksissä sekoilun kanssa merkitsi
SDP:lle neljän prosenttiyksikön kokonaismenetystä. Totta kai
yhteisöveron tuotto on kasvanut talousnousun myötä, mutta samalla
valtio ja kunnat ovat menettäneet suuret rahat veroprosentin
alentamisen mukana. Rahat ovat menneet keinotteluparatiiseihin.
Pääministeri Juha Sipilä teki pahan
virheen luopuessaan perinteisestä keskustapuolueen
talouspolitiikasta ja ruvetessaan Petteri Orpon kokoomuslaisen
talouspolitiikan takuumieheksi vain saadakseen kokoomuksen
kannatuksen keskustan 18 maakunnan politiikalleen.
Se oli paha arviointivirhe. Kokoomus
oli jo niin vahvasti soluttautunut keinottelupääoman
hallintorakenteisiin, ettei Juha Sipilä eikä keskusta pystyneet
sitä murtamaan. Luokkarakenteen perusteella kokoomuksen kannatus
pysyy 18 – 20 prosentin kannatuksessa siitä huolimatta, mitä
tahansa puolue hallituksessa tekee.
Keskustalla ja SDP:llä on toinen
tilanne. Jos ne pettävät omat kannattajavoimansa, niin voiton
korjaavat perussuomalaiset. Minä marxilaisena taloustieteilijänä
pystyn analysoimaan tilanteen. Perussuomalaisten hajottamiseen
tarvitaan marxilainen ideologia, joka osoittaa sen, ettei
perussuomalaisten turva ole vapaassa markkinataloudessa, vaan
sosiaalisessa suunnitelmataloudessa, joka pystyy kahlitsemaan
markkinatalouden ja samalla estämään epätoivotun maahanmuuton.
Tulevissa hallitusneuvotteluissa
ehdotukseni on se, että SDP ja keskusta palaavat juurilleen ja
hylkäävät kokoomuksen. Kokoomus on pahin uhka Suomen
kansantalouden itsenäisyydelle, koska se on jo vahvasti liittoutunut
kansainvälisen keinottelupääoman kanssa. Jopa perussuomalaiset
voisivat olla luokkataustaltaan parempia kumppaneita luopumalla
järjettömästä muukalaisvihamielisyydestään.
Toivoisin ihmisten ymmärtävän sen, ettei Neuvostoliitto ja sen seuraajamaat ole toteuttaneet marxilaisen ideologian oikeaa luonnetta, vaan näiden maiden surkeiden olojen vuoksi turvauduttiin komentotalouteen. Sama on on nähtävissä Itä-Euroopan maissa, jotka Euroopan Unioniin liityttyään haluavat jatkaa samaa komentotaloutta. Eihän niissä toteudu kapitalistinenkaan ideologia siten, kuin sen oppi-isät ovat sen tarkoittaneet. Karl Marx odotti Englannin ensimmäisenä siirtyvän sosialismiin. Nyt se haluaa erota Euroopan Unionista, joka toteuttaa vapaata markkinataloutta!