tiistai 7. toukokuuta 2019

Anglo-amerikkalainen sensuuri


Anglo-amerikkalainen sensuuri

Suomi ja suomalaiset ovat aina olleet kuuliaisia siirtomaaisännilleen ja ovat edelleenkin. Ruotsi ja englanti ovat vieraita valtakieliä koululaitoksessa ja yliopistoissa. Vain maailmansotien välisenä aikana saksa oli valkoisen terrorin vaikutuksesta valtakieli. Tiedonvälitys kansainvälisisistä tapahtumista on pahasti värittynyt.

Kaikki uutiset, lehtitiedot ja kirjallisuus välittyvät lähinnä englannin kielen kautta. Muistammeko Rovaniemellä pidetystä Arktisen neuvoston kokouksesta mitään muuta kuin USA:n ulkoministerin Mike Pompeon hyökkäyksen Venäjää ja Kiinaa vastaan? Hän kehui USA:n tehneen merkittäviä päästövähennyksiä, vaikka USA on edelleen maailman suurin saastuttaja ja presidentti Donald Trump ei hyväksy koko ilmasto-ongelmaa.

Meillä porvarillisessa mediassa nostetaan aina hälyä kiinalaisten, venäläisten ja jopa iranilaisten ja pohjoiskorealaisten asekokeista ja aseistautumisesta. Sen sijaan suomalaisissa ei aiheuta mitään huolta se, että USA:n aseistautuminen vastaa kahdeksan seuraavaksi suurimman maan aseistautumista. Ymmärrän hyvin Pohjois-Korean turvallisuushuolen, kun Donald Trump uhkasi pyyhkäistä maan pois kartalta. Samoinhan Richard Nixon uhkasi palauttaa Pohjois-Vietnamin kivikauteen. Itse Nixon kärysi salakuuntelusta ja vehkeilystä käryää vielä Trumpkin.

Minulle on aivan vasta selvinnyt se, että anglo-amerikkalaisen maailmanvalloituksen strategiaan kuului Saksan usuttaminen ensimmäiseen maailmansotaan ja sen kilpailukyvyn hävittäminen. Hävityn sodan jälkeen Adolf Hitler oli tarpeeksi pösilö tyyppi, joka edelleen tarttui syöttiin ja anglo-amerikkalaiset saivat toteuttaa maailmanvalloituksensa. Nyt on enää Kiina (ja Iran ja Venäjä mitättömältä osaltaan) vastustamassa anglo-amerikkalaisen "vapaan" markkinatalouden voittokulkua maailmassa..

Varhaisnuoruudessa en ollut kuullut yhtään vierasta kieltä ja oppikoulussa pidin niitä aluksi aivan keksittynä kiusana oppilaille. Kun lopulta tajusin asioiden oikean laidan, olen opiskellut kaikkiaan kolmeakymmentä kieltä. On aivan eri asia mennä johonkin maahan, kun puhuu paikallista kieltä, eikä esimerkiksi englantia. Kohtelu on eri luokkaa.

Viimeksi minua huvitti Helsingin Sanomissa 6.5.2019 julkaistu monisivuinen juttu Walter Isaacsonin kirjasta Leonardo da Vinci, joka on englannin kielestä suomennettu. Itse luen samaan aikaan italiankielistä Enrica Crispinon kirjaa Leonardo Vita d'artista. Onko meidän pakko tutustua maailmaan vain anglo-amerikkalaisen sensuurin läpi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti