Kokoomus – poliittisen pelin mestari

Kokoomus – poliittisen pelin mestari

Presidentti Urho Kekkonen oli viisas mies. Koko hallintokautensa ajan hän piti kokoomuksen hallituksen ulkopuolella. Sen kauden aikana vuosina 1956 – 1981 Suomesta tehtiin lähes tasa-arvoinen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, joka ulottui Pohjois-Suomea myöten.

Presidentti Mauno Koivisto ei ollut yhtä viisas. Hän korvasi keskustapuolueen kokoomuksella ja päästi samalla vapaan markkinatalouden Pandoran lippaan auki. Kokoomus toi mukanaan kapitalistisen keinottelupääoman Suomeen. Aluksi se näkyi harmaana lainapääomana, myöhemmin härskinä hyökkäyksenä markan arvoa kohtaan ja suomalaisen kansallisomaisuuden ostamisena pilkkahintaan.

Erityinen juttu oli kovan markan puolustaminen keinottelupääomaa vastaan vuosina 1989-91. Sen takuumiehiksi ilmoittautuivat Mauno Koivisto, Rolf Kullberg, Erkki Liikanen, Esko Aho ja Iiro Viinanen. Prosessi alkoi vuonna 1989 valtiontalouden ylimitoitetulla budjetilla, joka johti taloussuhdanteen ylikuumenemiseen. Sitten markkaa ruvettiin puolustamaan niin, että vääjäämätöntä devalvointia siirrettiin marraskuulle 1991. Minä hävisin siinä rytäkässä veikanlyönnissä kossupullon esimiehelleni, mutta kansantalous tuhansia yrityksiä ja satojatuhansia työpaikkoja. Olin veikannut devalvaatiota toukokuulle 1991.

Kokoomus on ollut hallituksessa yhtä vaalikautta lukuun ottamatta yli 30 vuotta. Merkittävimmillä johtohenkilöillä Harri Holkeri, Iiro Viinanen, Sauli Niinistö, Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Petteri Orpo ei ole vahvaa taloustieteellistä koulutusta. Kun otetaan vielä huomioon Jyri Häkämies, niin kokoomuksen porukalla on vahva liitto Suomen kapitalistiluokan kanssa. Kokoomuksesta on moni poliitikko loikannut kapitalistien leipiin, kuten juuri Jyri Häkämies.

Erityisesti Suomen liityttyä Euroopan Unioniin kokoomus ryhtyi kauppaamaan kansallisomaisuuttamme ulkomaille. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei suostunut takaamaan Turun Masa Yards -telakan lainoja, vaan firma myytiin ensin Norjaan, sitten Etelä-Koreaan ja lopulta Saksaan. Vihreitten Pekka Haavisto möi Imatran Voiman sähkölinjat kansainväliselle keinottelijalle Carunalle. Helsingissä on toiminut kokoomuksen ja vihreitten yhteistyö muuta Suomea vastaan Jan Vapaavuoren ja Osmo Soininvaaran yhteistyöllä.

Kokoomuksen taktiikka on yksinkertainen, mutta tehokas. Yhteistyössä kapitalistien kanssa se esittää jatkuvasti, että Suomen talouden kehitys taataan parhaiten alentamalla suurituloisten ja pääomien verotusta. USA:n republikaanit edustavat samaa linjaa, mutta sille ei löydy vahvistusta USA:n taloushistoriasta eikä Suomenkaan. Varakkaiden verohelpotukset ja köyhien etujen leikkaaminen ovat vain lisänneet tuloeroja ilman odotettua talouskasvua.

Kuhertelussaan pääministeri Jyrki Kataisen kanssa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen päätti omavaltaisesti yhteisöverokannan laskemisesta 24 prosentista 20 prosenttiin. Eduskuntavaalikampanjassa Antti Rinne rupesi sekoilemaan asiassa, mikä ympäristökysymyksissä sekoilun kanssa merkitsi SDP:lle neljän prosenttiyksikön kokonaismenetystä. Totta kai yhteisöveron tuotto on kasvanut talousnousun myötä, mutta samalla valtio ja kunnat ovat menettäneet suuret rahat veroprosentin alentamisen mukana. Rahat ovat menneet keinotteluparatiiseihin.

Pääministeri Juha Sipilä teki pahan virheen luopuessaan perinteisestä keskustapuolueen talouspolitiikasta ja ruvetessaan Petteri Orpon kokoomuslaisen talouspolitiikan takuumieheksi vain saadakseen kokoomuksen kannatuksen keskustan 18 maakunnan politiikalleen.

Se oli paha arviointivirhe. Kokoomus oli jo niin vahvasti soluttautunut keinottelupääoman hallintorakenteisiin, ettei Juha Sipilä eikä keskusta pystyneet sitä murtamaan. Luokkarakenteen perusteella kokoomuksen kannatus pysyy 18 – 20 prosentin kannatuksessa siitä huolimatta, mitä tahansa puolue hallituksessa tekee.

Keskustalla ja SDP:llä on toinen tilanne. Jos ne pettävät omat kannattajavoimansa, niin voiton korjaavat perussuomalaiset. Minä marxilaisena taloustieteilijänä pystyn analysoimaan tilanteen. Perussuomalaisten hajottamiseen tarvitaan marxilainen ideologia, joka osoittaa sen, ettei perussuomalaisten turva ole vapaassa markkinataloudessa, vaan sosiaalisessa suunnitelmataloudessa, joka pystyy kahlitsemaan markkinatalouden ja samalla estämään epätoivotun maahanmuuton.

Tulevissa hallitusneuvotteluissa ehdotukseni on se, että SDP ja keskusta palaavat juurilleen ja hylkäävät kokoomuksen. Kokoomus on pahin uhka Suomen kansantalouden itsenäisyydelle, koska se on jo vahvasti liittoutunut kansainvälisen keinottelupääoman kanssa. Jopa perussuomalaiset voisivat olla luokkataustaltaan parempia kumppaneita luopumalla järjettömästä muukalaisvihamielisyydestään.

Toivoisin ihmisten ymmärtävän sen, ettei Neuvostoliitto ja sen seuraajamaat ole toteuttaneet marxilaisen ideologian oikeaa luonnetta, vaan näiden maiden surkeiden olojen vuoksi turvauduttiin komentotalouteen. Sama on on nähtävissä Itä-Euroopan maissa, jotka Euroopan Unioniin liityttyään haluavat jatkaa samaa komentotaloutta. Eihän niissä toteudu kapitalistinenkaan ideologia siten, kuin sen oppi-isät ovat sen tarkoittaneet. Karl Marx odotti Englannin ensimmäisenä siirtyvän sosialismiin. Nyt se haluaa erota Euroopan Unionista, joka toteuttaa vapaata markkinataloutta!