Äimistelypolitiikan aikaa
Elämme sellaista aikaa, että äimistellään kaikenlaisia asioita ja ollaan muka tohkeissaan, että pitäisi tehdä jotakin. Nousee kaikenlaisia somekampanjoita, joissa joku nousee toitottamaan jotakin asiaa, mutta käytännössä ei kukaan tee mitään.
Mistä tässä äimistelyssä on kysymys? Nykymaailmassa ei ole mitään auktoriteettiä millekään asialle, vaan kuka tahansa voi laukoa totuutena, mitä tahansa. Näyttää surulliselta, että jopa Suomen koululaitos on lankeamassa tähän vapaan markkinatalouden asettamaan ansaan.
Minä marxilaisena talousajattelijana näen kyllä selvästi sen, mihin sudenkuoppaan Suomi ja koko maailma ovat menossa. Kyseessä on tietämättömyyteen ja itsekeskeiseen rahanahneuteen perustuvasta harhakuvitelmasta, että ihminen voi tehdä mitä tahansa.
Siksi tuntuu hämmästyttävältä, että entinen stalinisti ja ja nykyinen pankkikapitalisti Björn Wahlroos yrittää pitää yllä harhakuvitelmaa siitä, että Maapallon voimavarat riittävät loputtomiin kapitalistien rikastumiselle muun Maapallon väestön kustannuksella ilman mitään väkivaltaisia seuraamuksia.
Nähtävästi pankkiiri Björn Wahlroos on torkkunut historian tunneilla, kun hänen ihanneyhteiskuntaansa 1800-luvun lopulla käsiteltiin. Silloin kapitalistit saivat rikastua vapaasti. Karl Marx kirjoitti Kapitalinsa, työväenluokka järjestäytyi, tuli siirtomaavaltioiden kilpavarustelu, ensimmäinen maailmansota, sen jälkeiset diktatuurit ja vielä toinen maailmansota.
Onkohan vielä aikaa äimistelypolitiikalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti