Byrokratia Suomen kehityksen jarruna

Esko Ahon johtama keskustapuolue sai vuonna 1991 veret seisauttaneen vaalivoiton, mutta niin hyytyi myös Suomen talous. Toisen kerran Suomen talous hyytyi vuonna 2008, eikä ole vieläkään siitä noussut.

Olen nyt täysin vakuuttunut siitä, että bobrikovilainen byrokratia on Suomessa pääsyyllinen tahmeaan talouskehitykseen. Naapurimaassamme Ruotsissa vastaavaan pysähdykseen on ollut usein syynä loputon diskuteeraus, mikä on estänyt päätöksenteon. Nyt meillä on hallituksen johdossa niin paljon ruotsinkielisiä, että diskuteeraus on voinut levitä meillekin. Naapurimaassamme Venäjällä kehityksen jarruna on ollut suunnaton korruptio. Jopa puolet hankerahoista on voinut valua virkamiesten ja oligarkkien taskuihin. Oikein nauratti lukiessani Nikolai Gogolin Reviisoria, kun virkamiehen suurimpana haaveena oli päästä keräämään korruptiopalkkioita (siis 1840-luvulla).

Itse törmäsin ensimmäisen kerran suomalaiseen byrokratiaan vuonna 1973, kun Suomen seutukaavaliittojen kaikkien yli 400 virkamiehen piti kirjata päivittäin pieneen siniseen ruutuvihkoon kaikki tekemisensä. Sitten vuonna 1978 siirryin kunnallishallintoon suunnittelijaksi. Kuntasuunnittelutoimikunnassa oli yksi lääninhallituksen virkamies, jonka näkemyksen mukaan koulupiirijakoa ei voi muuttaa, kun sitä ei ole ohjesäännössä mainittu. Mitä sitten suunnittelu on, jos ohjesääntö pitää ensiksi muuttaa? Sitten osallistuin valtion byrokratiatalkoisiin ja sain siitä muistoksi kaksi kunniataulua ja kaksi metallista avaimenperää.

Sen jälkeen olen törmännyt suomalaiseen byrokratiaan sen seitsemänkin kertaa sekä yksityiselämässä että virkatehtävissä. Ei se näköjään miksikään muutu. Tämän illan Ajankohtaisessa kakkosessa jämäkkä virkanainen totesi, ettei Suomen lainsäädäntö hyväksy venäläisille adoptioille asetettuja ehtoja. Lähes yhtä hankalaa se oli vuonna 1991 Thaimaasta. Elinkeinoelämä ja maankäyttö kärsivät tästä byrokratiasta vielä enemmän.


Olen seurannut pitkään myös koulutuksessa ja työvoimapolitiikassa vallinnutta järjetöntä byrokratiaa. Itse olen pelastanut monta työkykyistä kortistosta oikeisiin työhommiin. Potilas- ja muiden henkilötietojen perusteeton salaaminen on johtanut Suomessa lukuisiin kuoleemiin. Bobrikovilainen ajattelu tarkoittaa sitä, että jos ei tee mitään, niin ei tee virkavirhettä. Se on tarttunut nykyään myös Suomen hallitukseen.