Yksinkertaistetusti voidaan todeta, että Ruotsin imperialismi jätti 1809 jälkeensä köyhän itäisen provinssin, jolla ei ollut mitään edellytyksiä itsenäiseksi valtioksi eikä ollut suomi edes valtakunnallinen kieli.
Vasta 1860-luvulla nousivat tsaari Aleksanteri II:n kaudella esiin tulevan itsenäisen Suomen tunnusmerkit: valtiopäivät, kunnallishallinto, oma raha, kansakoululaitos ja niin edelleen. Niihin ei ollut Ruotsin imperialismilla mitään osuutta.
Samaan aikaan suomenkielisten asema Ruotsin haltuun jääneessä pohjoisosassa vain kurjistui. Suomalaisten ja saamelaisten oman kielen käyttö kiellettiin julkisesti. Asutus Pohjois-Ruotsissa keskittyi muutamalle paikkakunnalle. On jo aika lopettaa hourupuheet jostakin Ruotsi-Suomesta. Sellaista ei ole koskaan ollutkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti