En ihmettele yhtään sitä, miksi Suomessa on niin vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen paikallisten työehtosopimusten hyväksymisestä. Ruotsissa se toimii hyvin. Se onkin harvoja asioita naapurimaassa, joita arvostan.
Siellä onkin ollut vallalla jo pitkään keskusteleva demokratia, johon kuuluu työntekijöiden vahva edustus yritysten hallinnossa. Vahva keskinäinen luottamus on määräävä asia.
Niinpä ne harvat suomalaiset, jotka ovat päässeet siellä johtajiksi, ovat pian luikkineet takaisin Suomeen, kun eivät ole kestäneet jatkuvaa diskuteeraamista.
Suomen johtamismentaliteetti on luokkasodasta lähtöisin, jolloin kapitalistit pistivät valkoisen terrorin hengessä työväenluokkaa aisoihin tai sitten vankilaan. Täällä ei diskuteerattu, vaan hankalat ihmiset poistettiin päiviltä. Valkoista terroria kesti virallisesti vuodesta 1918 aina sodan loppuun asti vuoteen 1945. Senkin jälkeen se oli virallinen oppi kaikessa koulutuksessa.
Yritysjohtajat eivät ole hyväksyneet vastaväittelyjä. Jopa Suomen lippulaivan johtaja Jorma Ollila sortui samaan ja upotti silloisen laivansa.
Jos Suomessa halutaan päästä paikalliseen sopimuskulttuuriin, niin tyyliin on tultava selkeä muutos. Työntekijöiden on päästävä mukaan yritysten johtamiseen. Nykyinen oikeistolainen SSS-hallitus ei kylläkään itse osoita sellaista muutosta, vaan jatkaa sanelupolitiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti