Suomi kuuluu Itä-Eurooppaan

Suomi kuuluu Itä-Eurooppaan. Neuvostoliiton valta-aikana Suomella oli kova tarve osoittaa kuuluvansa länsimaiseen demokratiaan. Sitä Suomi tuskin koskaan on ollut. Suomesta puuttuu demokraattinen perinne, mikä näkyy ennen kaikkea Venäjän keisarivallan ajalta periytyvänä julkisen hallinnon byrokratiana, joka kohtelee kansalaisia enemmän alamaisina kuin asiakkaina. Itse koen sen parhaillaan maanmittauslaitoksen äärimmäisen byrokraattisena ja töykeänä asioiden käsittelynä.

Suomen valtion itsenäinen elämä alkoi valkoisen terrorin merkeissä, mitä muodollisesti jatkui toisen maailmansodan loppuun saakka, mutta käytännössä jatkui vielä koko minun kouluaikani 1960-luvun lopulle. Suomen ihanne oli Natsi-Saksa.

Suomessa oli vuosina 1956-81 samanlainen "kansan valitsema" diktaattori kuin muissakin kansandemokratioissa. Nimitinkin jo 1960-luvun lopulta asti maalaisliittoa/keskustapuoluetta Suomen NKP:ksi. Sillä oli hallitsemillaan alueilla ehdoton valta, ja siksi nytkään ei maakuntaitsehallinto tahdo toteutua Suomessa, kun pelätään sen johtavan keskustapuolueen diktatuuriin. Aihetta siihen kyllä onkin, sillä 50 vuoden kokemuksen pohjalta tiedän, mitä se merkitsee.

Suomalainen elinkeinoelämä kärsii samasta demokratian puutteesta. Itsevaltaiset toimitusjohtajat, joita palkitaan runsaskätisesti epäonnistuessaankin, mylvinnällään ovat tukehduttaneet koko 2000-luvun ajan yritysten kehityksen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Suomen poliittinen kehitys muistuttaa enemmän Itä-Euroopan maiden kuin länsimaiden kehitystä. Viimeisessä Euroopan Unionin pakolaispoliittisessa äänestyksessä Suomi kuului Itä-Euroopan pahimpien nationalististen maiden leiriin.

Suomalaisten tuotteiden jalostusaste on 2000-luvulla pudonnut dramaattisesti. Sitä kärjistää vielä se, että tuottoisimmat alat on lähes järkiään myyty ulkomaille ja voitot valuvat veroparatiiseihin tuottamatta Suomen valtiolle verotuloja. Tuotanto näyttää taas keskittyvän halpaan bulkkitavaraan: selluloosaan ja metalliraaka-aineisiin.