Olen jo vuosikymmeniä saarnannut maakuntaitsehallinnon puolesta Suomessa, koska Suomi on ainoa länsimaa, jossa sitä ei ole toteutettu, paitsi Ahvenanmaalla. Siinä mielessä Suomi edelleen muistuttaa Venäjän suuriruhtinaskuntaa, jossa Pietarin ohella valta keskittyi Helsinkiin. Kun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov tapettiin vuonna 1904, niin hänen hallintonsa jäi kuitenkin elämään ja voi tänäkin päivänä hyvin. Siksi nimitän valtionhallintoa edelleen bobrikovilaiseksi, koska se ei nöyrry hyväksymään aluedemokratiaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta ajetaan läpi kuin käärmettä pyssyyn. Helsingin rektaalihallinnolta on ilmeisesti jäänyt huomioimatta se seikka, mikä on tullut esiin myös synnytyssairaaloiden määrittelyssä, että ”Pohjois-Suomi” onkin pinta-alaltaan yli puoli Suomea. Samassa mielessä Suomi voitaisiin jakaa kahteen sote-alueeseen, koska ”Etelä-Suomessa” Jyväskylästä ja Kuopiosta on paljon lyhyempi matka Helsinkiin kuin Utsjoelta Ouluun.puhumattakaan siitä, että matkat Helsinkiin ovat kilpailutaloudessa halvempia kuin Ouluun. Aikoinaan Saksassa opiskelleena näytin kartalta professorilleni Oulua ja sanoin, että se on Pohjois-Suomea. Hän sanoi siihen, että sehän on keskellä Suomea.
Ahvenanmaalla maakuntaitsehallinto toimii erittäin hyvin. Kunnat voivat olla kuinka pieniä tahansa, koska maakuntahallinto kantaa raskaammat kuormat. Niin voisi olla Manner-Suomessakin. Sosiaali- ja terveydenhuolto, toisen asteen koulutus, yleiskaavoitus ja elinkeinopolitiikka voisivat kuulua maakuntahallinnolle.
Nyt olen saanut kannatusta ajattelulleni arvokkaalta tasolta, kun akatemiaprofessori Kaarlo Tuori asettui samalle kannalle minun kanssa, että yksi hallintotaso riittää sote-uudistuksessa. Päätösvalta keskittyy maakuntaitsehallinnolle, jolloin vastuu poistuu sekä bobrikovilaiselta valtionhallinnolta että kunnallishallinnolta. Tämän jälkeen (yli)suuri Oulu voitaisiin purkaa takaisin perinteisiin kuntiin.
Kerron vielä itsestäni, että olen ollut 40 vuoden ajalla mukana hallinnon eri tasoilla. Ensin opin Oulun yliopiston tietojenkäsittelyopinlaitoksella ohjelmoimaan väestöennusteita, joista oli suuri hyöty Haukiputaalla. Sitten olin Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitossa seutukaavatutkijana. Ensiksi osoitin Siuruan tekoaltaan taloudellisen hyödyttömyyden ja kunnallistaloudesta vuosien 1960-72 kehityksen pohjalta sen kehitysnäkymän, että kunnallinen veroprosentti nousee sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistyspalvelujen menojen kasvun vuoksi yli 20:n prosentin.
Ehkä pitää mainita se, että Haukiputaan kunnassa olin valmistelemassa mm. kymmentä koulurakennuskohdetta. Olen ollut mukana koko ajan maakunnallisissa, kansanterveystyön ja toisen asteen koulutuksen kuntayhtymissä. Lopuksi totean, etten ole keskustapuoluelainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti