Ukrainan huono tuuri

Kymmenen vuotta sitten käynnistyi Ukrainan oranssi vallankumous, joka oli tulevaisuuden toiveita täynnä. Pian se kuitenkin tyrehtyi kilpailevien poliitikkojen väripyssyleikiksi. Siinä roiskittiin niin paljon värikuteja, että viime talvena kaikkkien poliitikkojen vaatteet olivat yltä päältä maalissa. Kukaan ei säilynyt siinä värisodassa puhtaana.

Samaan aikaan Yhdysvaltain presidentti Barack Obama rupesi jyrkästi menettämään kansan suosiota. Samoin kävi Venäjän presidentille Vladimir Putinille, jonka kannatus alkoi myös olla pohjalukemissa.

Putin yritti ensin kohottaa suosiotaan Sotšin talviolympialaisilla ja muilla suurilla urheilutapahtumilla. Obama taas kieriskeli vielä terveysuudistuksessaan. Yhtäkkiä tipahti kummallekin kuin taivaan lahjana Itä-Ukrainan kriisi, johon kumpikin nopeasti tarttui. Putin oli vikkelämpi ja vei tässä Ukrainan šakkipelissä ensimmäisen siirron valloittamalla Krimin.

Sitten seuraakin tarinan seuraava surullinen jakso. Bryssel on osoittautunut Euroopan Unionin jäsenmaiden poliitikkojen ongelmajätelaatikoksi. Poliitikoissahan riittää virtaa kuin duracell-pattereissa. Tämän poliitikkolauman perusongelma on se, että se laukkaa USA:n virittämän sähköjäniksen perässä kuin aivottomat vinttikoirat.

Tämä yhdistelmä koitui Ukrainan tuhoksi. Näillä näkymin Itä-Ukrainassa on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita, että eteenpäin päästään vasta sitten, kun sotkuinen pelilauta on saatu puhtaaksi. Se merkitsee sekä Barack Obaman että Vladimir Putinin ja Euroopan Unionin ryvettyneen johdon väistymistä sivuun.

Ukrainan kriisi näyttää yhtä hankalalta kuin Georgian kriisi eli jäätyneeltä. Ainoa ratkaisu nähdäkseni on se, että Ukrainasta muodostetaan liittovaltio, jossa itäosien venäjänkielisillä alueilla on merkittävä autonomia.