Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa jatkaa oikeistoporvarillista hyökkäilyään numeron 44 pääkirjoituksessa Kuka haluaisi 1970-luvulle? Minä ja moni muukin haluaisi ilman muuta, sillä silloin inhimillisyys oli aivan eri tavalla arvossaan kuin tämän päivän vapaassa markkinataloudessa, jossa sankareita ovat miljoonia ja miljardeja euroja kahmivat kapitalistit. Sen vuoksi olemme rämpineet jo kuusi vuotta maailmanlaajuisessa lamassa, koska ne rahat, joita olisimme tarvinneet yhteiskunnan toiminnan kehittämiseen, ovat kadonneet veroparattiseihin.
Elämä ravintoloissa oli silloin kotoisaa. Paikat olivat täynnä, keskusteltiin innokkaasti, pelattiin seurapelejä, juotiin ja tupakoitiin. Nyt on natsihenkinen terveyshallinto pilannut sen. Jo valmiiksi humalassa oleva nuorisojoukko tulee ravintolaan vasta puoliltaöin. Ennen ohjelmat alkoivat jo klo 19. Televisiossa ei ollut kuin kaksi kanavaa, mutta nyt ne kymmenet kaupalliset kanavat suoltavat ällöttävien mainosten ohella 90 %:sti jenkkiroskaa ja -propagandaa.
Nykyinen suomettuminen Lännen suuntaan on aivan eri luokkaa kuin 1970-luvulla Neuvostoliiton suuntaan. Oikeistoporvaristo kumartelee niin Brysselin byrokraateille kuin USA:llekin. Nato on pahin sotia aiheuttava tekijä maailmassa. Amerikkalainen epädemokratia, epätasa-arvoisuus ja muukalaisviha leviävät meillekin. Nykyinen hallitus on täysin Helsinki-keskeinen. Pohjois-Suomesta ei ole edustusta ja sitä lyödään maahan kaikin mahdollisin tavoin.
Kehityksen paras veturi on se, että tulonjako on mahdollisimman tasainen. USA:n pitkä historia puhdasoppisessa kapitalismissa osoittaa, että tuloerojen kasvu hidastaa talouskasvua ja se on kova riski laajalle keinottelulle, mikä ylikuumentaa suhdanteet ja johtaa lopulta rahoituskuplaan, mikä taas johtaa maailmanlaajuiseen lamaan. USA on onnistunut siinä jo kolmesti eli kerran jokaisella viimeisellä vuosisadalla. Pienempiä lamoja on enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti