Työn tuottavuutta on pitkään pidetty eri alojen toiminnan kehitystä mittaavana talousmittarina. Tosin sitäkään ei voi semmoisenaan siirtää alalle kuin alalle. Koulutuksessa ja kasvatuksessa esimerkiksi eteneminen koulutuksessa ja sijoittuminen lopulta työelämään ovat tärkeämpiä mittareita. Sosiaalityössä vastaavasti syrjäytymisen estäminen ja sosiaalihuollon kulujen pienentäminen ovat tärkeämpiä mittareita.
Porvarillisella valtakaudella nousee koko ajan vaatimuksia kapitalistien tuloverotuksen, pääomaverotuksen ja yritysverotuksen helpottamisesta sillä perusteella, että se parantaa työllisyyttä. Minua ärsyttää siinä ylimalkaisuus, että kaikki kapitalistit saavat samat helpotukset, vaikkeivät työllistäisi ketään. Automaatiokustannukset sen sijaan ovat automaattisesti vähennyskelpoisia.
Nykyisen korkean tietotekniikan aikana ei ole mikään ongelma räätälöidä verotusta tarkasti. Lähtökohdaksi otetaan suhteellisen korkea verotaso. Toimialan yleiset olosuhteet huomioiden laaditaan aleneva verotuskäyrä sen mukaan, kuinka paljon yritys/yrittäjä työllistää uusia työntekijöitä. Jokainen uusi työllistetty toisi lisää verohelpotuksia.
Nyt on julkistettu vuoden 2013 verotustiedot. Esko Seppänen on ihan oikein kommentoinut näitä tietoja sillä, etteivät ne paljasta verotettavien todellisia tuloja. Paljastetaan nekin ja lasketaan kunkin kapitalistin ja yrittäjän osalta työn tuottavuutta vastaava työllistämisluku. Sitten lasketaan suhdeluku, paljonko yhteiskunta menettää kussakin tapauksessa verotuloja tyhjän vuoksi eli verrataan kapitalistien kykyä työllistää saatuihin verohelpotuksiin nähden. Tulisipa oikeanlainen kannustin työllistämiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti